Piipahdus Darissa

Meidän arki.
Niin tavallista ja normaalia. Ajeltiin jo syvissä vesissä ton ajatuksen kanssa. Ei enää ihmetellyt erikoisemmin mittään. Reissutoverini Emilia vaihto mietteitä siskonsa kanssa, joka avasi taas vähän uusin silmin katsomaan mitä ympärillä näkee. Hetken aikaa kuviteltiin töihin mennessämme, että saisimme tänne Suomi kavereita vaikka muutamaksi päiväksi. Mitä kaikkea he yhtälailla kummastelisivat ja minkä kohdalla hidastelisivat tai kokonaan pysähtyisivät kuten mekin alku aikoina.
 Ristiriitaista, kun joskus kovastikin odottaa Suomeen paluuta. Seuraavassa hetkessä jo suree päivien vähenemistä.

Oli kerrassaan ihanaa palata kotiin! Lähdettiin samantein tuk tukilla Mlimaniin jogurtti ostoksille. Matkalla ihasteltiin hymyssä suin tuttuja maisemia ja tarkisteltiin oliko mikään muuttunut. Eipä oikeastaan. Kaikki turvallisesti ennallaan ihan niinkö ennenkin. Paitsi toissa yönä oli viereisessä huoneessa käynyt rosvo pihistelemässä arvoesineitä. Saaliiksi hysteerisiltä brittitytöiltä pari reppua, joihin oli pakattu mm. passit, lompakot, lentoliput valmiiksi seuraavan aamun lentoa Thaimaaseen. Nukuttiin kuorimaveitset tyynyn alla sotavalmiina seuraavia ryöstöjä silmällä pitäen. Jokaisesta rasahduksesta refleksit ohjas sormet tarttumaan kahvasta. Plus että lähettiin täältä sillon pari viikkoa sitten täpö täydestä talosta, mutta nyt on käynyt kato. 2 suomalaista meidän lisäks, 2 pasitta jäänyttä brittiä ja 1 australialainen poika. Ihmeellinen hiljaisuus.

Meidän Sansibarilla olon aikana oli paljastunu, että joku meidän talon asukas oli antanut poliiseille tyhjän mehupurkin, josta ei ukot ollu hyvää tykänny. (poliisiasema tuossa 200 metrin päässä) Joillain käyny mielessä, että me oltais oltu asialla? "Varmaan ne joka suuntaan säntäävät porukan kuopukset. Hyvän vitsin lähettiläinä tai viihdyttääkseen poliisisetiä." Asian lievitykseksi yhdessä tuumin olivat päätelleen olleen kielitaidottomuus. Voi voi! Moiseen syyllistyttäis. Tyhjä jäätelöpurkki siihen pihaan kerran jäi, mutta... e

Kylänraitilla käveli tuttuja kasvoja vastaan. Molemmin puolin yltiö ilahtuneita jälleen näkemisiä. Riemastuttavia kohtaamisia. Kuulumisten vaihtamisia ja lopuksi valitettavan ikävän uutisen kertominen, että jo huomenna lähdemme jälleen.

Aamulla 3.45 kello taasen meidät herättää ja ahtaudumme laukkujemme kanssa autoon. Haikeeta, kun täällä ois viihtyny vielä tovin. Ollaan niin hekuttu, kun tänne päästiin..kotiin. Täällä oli sydän, ei Sansibarilla. Nyt mukana kaikki Afrikkaan jätettävät lelut, pelit, vaatteet,... Kierrellään pohjosessa kyliä ja jaellaan köyhimmille. Ensin Darin bussiasemalle ja siitä isommalla menopelillä pitkälle ajomatkalle Karatuun.

Dar Es Salaam-Sansibar väli kesti lautalla 2 tuntia. Dar Es Salaam-Karatu 15 tuntia bussilla. Masai-maa aivan lähellä Karatua. Ollaan varmaan ensin yks yö Karatussa ja sitten...

Kerron ennen kuin ollaan Masai-maassa, että olen alkanut pitää tästä maasta päivä päivältä enemmän ja enemmän. Rakastan Afrikkaa. Se ei ole ollut ihan tasainen tie.
Toivottavasti ensi viikko menee hyvin. Tai edes jotenkin. Ilmeisesti kuulolle vasta Moshissa ma 11.6. Siihen mennessä on kerennyt tapahtua paljon. Ensi viikonlopun vietämme Safarilla.

Ikävöin ja muistelen teitä varmaan taas yön pimeinä tunteina mudan alla heinäsirkkojen soittaessa, täyden kuun mollottaessa ja omaa tyynyä kaivatessa. Ei vaan, reippain mielin kohtaamaan kaikki mikä vastaan tulee! Sovittiin, että jos herättyään ennen toista huomaa jotain epämiellyttävää kaverin naamalla, on velvollisuus hoitaa örkit ja möttiäiset mäkeen ennen kuin...Makuupussin suut solmulle ja lutuiset mielikuvat kotirannan laiturille syömässä mansikkajäätelöä ensimmäisenä kesäloma päivänä. Edessä sininen järvi ja rannalla muutaman viikon vanhat vihreät koivun lehdet. Voi, niin kaukaista!
Nyt nukkumaan muutamiksi tunneiksi. See you!
pS. Pitäkää peukkuja. Vähän jännittää. Hirvittää. Ja hivenen pelottaa. Mutta myös odotan. Ainakin Moshin katulapsi työtä. Mitähän vielä sanoisin. No. Ainakin on täysi kuu, mistä voi sielläkin nauttia. :) Nauttikaa te Suomen kesästä!