Läheskään kaikkea tänne ei ole saanut kirjotettua, kun ei ole osannut tai sitten muuten vaan jättänyt kirjaamatta. Jotain voi sitten kertoa Suomessakin, vaikka varotan jo nyt, että se on haastavaa ja ihan äärettömän vaikiata, koska... Jokainen päivä on ollut erilainen, luonnollisestikin. Jokainen paikka on ollut erilainen, jokainen työtehtävä,... Tämä pitäisi jokaisen omakohtaisesti kokea. Kaks kuukautta meni yllättävän nopeasti, mutta siihen mahtuu enemmän kuin ois uskonut, kaikenlaista. En osaa summata tätä yhteen sanaan, enkä lauseeseen.
Aivan Mieletön matka. Merkityksellinen elämänkouluni yksi vaihe. Elämänkokemustenreppu on monin kerroin täydempi. Täällä on herännyt kysymyksiä, mutta on myös saanut oivaltaa vastauksia. Paljon ollaan opittu itsestämme, elämästä, kaikeksta mahdollisesta! On ollut raskaita hetkiä ja päiviä, jotka on vienyt voimia ja joskus tuntuneet kohtuuttomiltakin, mutta vastapainoksi paljonpaljon onnea ja iloa. Liikuttavia kohtaamisia.
Puhuttelevaa on ollut, kun orpolapset osoittivat luottamusta, kepistä saanut tyttö juoksi syliin hakemaan lohdutusta, vammainen poika otti kädestä tukea, jotta pystyi osallistumaan muiden lasten tavoin aamun avaukseen,...Ja vaikka mitkä muut tilanteet!
Sanaton. Oon kuitenkin äärettömän kiitollinen ja onnellinen tästä ajasta täällä. Jos vaan ikinä tulee tilaisuuden vähäistäkään tynkää lähteä, niin lähtekää!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti