Toinen masaipaiva

Meidan toinen paiva Masai-maassa oli vahintaankin yhta hammentava. Oltiin puhuttu edellisena iltana Karatun TM:n kanssa, etta kaytaisiin Masaimarkkinoilla. Niinpa me kuviteltiin, etta sinne heti ani varhain lahdettaisiin ja varustauduttiin sen mukaan. Ensin astuttiin taas keskelle kylaa. Meille annettiin molemmille omat koydet ja suunnattiin askeleemme kohti vuorten vierustaa. Me, Blacido ja kolme naista. Luultiin, etta paastaan ratsastamaan aaseilla. Mutta kun kavely tuntu koko ajan vaan jatkuvan oli keksittava uudet luulot. Miksi me haettais nain kaukaa niita aaseja, kun ollaan jo kavelty niin tautisen kauan. Kun Blacido kerto siina ajan kuluksi naisen elamasta, valaytin Empulle uuden ehdotuksen "Mentaskohan me hakemaan keppeja, jos me kohta jatketaan sen kesken eraisen majan rakentamista!" Mielessa huokasin, etta jo vuorokauden paasta me paastaan suihkuun. Se on varmasti likasta puuhaa tyontaa lehman ulostetta seinaksi. Roiskuu kaikkialle. Mutta miks me aina vaan kavellaan? Eiko me jo tasta saatais niita keppeja??! Valilla pysahdyttiin maistelemaan laakepuita ja irrottamaan kipeeta tekevia piikkeja jaloista ja kengista. Maasto oli hankala kulkuista.

Emppu sitten uskaltautu lopulta kysymaan, etta mita tapahtuu. Me oltiinkin matkalla sairaan pojan luokse, joka on jo monta paivaa ollut tosi kipea. Voi ei, jos ne aattelee nyt hyodyntaa mua nurse schoolissa opiskelevaa muzungoa. O ou. Mita mina osaisin teha? Varsinkaan taman kulttuurin keskella? En mitaan.
Hei! Tehaankohan me paarit sille? - Joo, varmaan.
"Me mennaan nyt katsomaan sita? Tuodaanko me se poika sitten kylaan?"
-Joo, tuodaan,.
-Kuinka pitka matka viela? (Takana oli jo tunti. Alko ahdistaa valmiiksi takasin paluu keskipaivan helteessa. Jalat oli naarmuilla)
-5 min.
Mita ihmetta se sairas poika on tehnyt taalla kaukana? Ei taalla oo mittaan! Mika oli tan idea? Minkahan ikanen poika se on? Eikai ne aivan pienta laita tanne kipeena? Kuinkahan monta paivaa se on taalla jo ollu sairastamassa? Tuodaankohan kaikki masai sairaat tanne? Rupes jo jannittamaan mita tuleman pitaa. Ihan alytonta.
Pysahdyttiin. Blacido sano, etta kay tarkistamassa tilanteen ja kutsuu meidat sitten. Naiset pysahty jo vahan aiemmin pois porukasta. Ne ei kuulemma saanu nahda mitaan. Ei kauaakaan, kun kutsu kuulu. Come here!

Laskeuduttiin maki alas ja yllatykseksemme nahtiinkin monta miehen alkua! Siella ne istu aloillansa. Yksi hammensi kepilla kuravetta (puuroa) isossa rautasessa astiassa tulen paalla. Satsi jaettiin kaikkien kesken. Mekin oltais saatu maistaa, mutta kohteliaasti kieltaydyttiin ja valiteltiin ettei meidan mahat valttamatta kestais sita. Pole sana!

Puuron ainesosat: Vetta, pihkaa ja laakelehtia.

8 vuotiaat poikalapset lahetetaan kauas kotoa luonnon keskelle kasvamaan ja opettelemaan elamantaitoja. Keihailla metsastetaan seeproja, kirahveja ja leijonia. Yhella jos toisella oli jaloissa ja olkapaissa muistoja yhteenotoista villielainten kanssa. Ikavan yllattaessa kerran kuussa saa kayda kylassa katsomassa perhetta ja sitten on palattava takasin. Vanhin miehista oli 27 vuotta. Kaytiin hakemassa omilla vesipulloilla vetta pojille seuraavan aterian valmistamista varten.
Liha on tietenkin toinen ravinnonlahde, kun metsastysonni sattuu kaymaan. Norsun raato makas sivussa. Haju...
Oi voi. Niin pienet pojat siella kaukana aidista. Kuinka nama osaa olla ja elaa naiden vuosien jalkeen enaa ihmisten kanssa?

Meidan vierailun ajan naiset oli pilkkonu polttopuita. Kantamiseen saatiin osallistua mekin. Afrikkalaiseen tyyliin.

Illalla sitten sinne masaimarketille. Tien reunassa odoteltiin pitkahkon aikaa Dala Dalaa. Se oli taysi! 38 taysikasvuista ihmista yhteen pakettiautoon. Olin jo varma, etta ei auta kun jaada oottamaan seuraavaa kyytia. Mutta ei. Emppu heitettiin kuskin viereen vaihdekepin paalle ja mina jain roikkumaan oviaukkoon. Sain toisesta jalasta varpaat lattialle ja toinen jalka sen paalle. Peukalo ja etusormi otti oven kiskosta kiinni. Tuuli lepatti hiuksia. Silmat kiinni. Toivoin etta matka ei kesta sita tuntia, mista Blacido puhui. Ei voimat voi mitenkaan pain riittaa perille. Jos vaihdan toisen kaden ottamaan kiinni tippuu takana oleva mies.. Apua. Joku vaihto asentoa. Jalka tippu. Potkasin polvella edessa olevaa ihmista jalalle ja vikisin help me. Oi oi. Pole sana, ja jarjesti sentin tilaa etuvarpaalle. Tein pitkan listan lupauksia, jos tasta selvian.
Selvisin. Ei kestany tuntia. Ehka 20 min. Sydan hakkas ja kadet tarisi. Reissusta tarttu mukaan omat masaivaatteet.

Suunnitelmat yllatten muuttuikin, kun ilmeni, etta meidan safari alkaakin jo pe aamuna aikaisin. Pakko lahtea viela illan paalle takasin Karatuun. Pesulle! Kun tiesi, etta paasee pesemaan kaiken tohnan pois muuttu olo likasemmaksi ja likasemmaksi. Asennoitumisen merkitys!

Testattiin viela kylan masaivaatteita ja heitettiin hyvastit kahdesta kokemus rikkaasta paivasta.

Koulunhenkilokuntaa ja Blacido.

Ja jalleen sen voi todeta, loppu hyvin kaikki hyvin. Perille paastiin ehjin, mutta likaisin nahoin. Suihku maistu enemman kun hyvalle!

Masai heratti paljon kysymyksia.

Lukekaa Corinne Hofmannin omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva Valkoinen masai