Mitä meille kuuluu? No. Ei mitään kovin semmoista josta jaksais ihmeitä hehkuttaa. Meillä ei ollu vappua. Ei munkin munkkia, ei pienintäkään tietoa edes tilkkaisesta saada maistaa simaa. Eli siis, meillehän kuuluu superhyvää!
Ehkä ollu ikävän tuntua ilmassa. Tympäsee likasuus joka paikassa ja asioitten tautisen hidas hoitaminen!!!!!! Anteeks lukijat hyvät! Taisin tuosta jo märehtiä viimekskin. Mutta se on täällä niin vallitseva haitta, että oon juossu ja törmänny siihen nyt ehkä viimeset neljä päivää tosi kovaa. Se sattuu.
Valmistautukaa Afrikkaan lähtijät paremmin siihen, että on turha haaveilla ihmeitten tekemisestä. Teette viisaasti, kun ette odota liikoja. Vain vähän voi yksi saada aikaiseksi. Vaikka itellä intoa ja sitkeyttä riittäis isollakin mitalla, niin valmiin kakun saamiseksi reseptiin vaaditaan vielä tämän maan ihmiset, vaikea ja moni mutkainen byrokratia, kulttuuri... H I D A S T A !
Pakko suodattaa mitä kaikkea laittaa tänne. Mutta ei aina nautintoa elo täällä.
Tiistai oli meilläkin täällä vapaa päivä. Lähettiina pitkän ostoslistan kanssa tekemään ostoksia paikalliseen ostoskeskukseen. Kaikkea semmoista, mitä jäi ja unohtu Suomeen. Täällä on ihmeen kallista. Ei kauheesti eroa Suomen hintatasosta. Ihmettelen kuinka näillä voi olla vara ostaa mitään. Ehkä vaan rikkaammat käyttää nuita palveluja. Köyhemmät tyytyy siihen mitä omalta maalta löytyy. Saatiin ensimmäiset maitotuotteet sitten 24.4. kotona ruokapöydän ääressä nautitun aamupalan jälkeen. Jogurttia. Ai että! Ja ruskeeta ruisleipää muistuttavaa... Nam!
Vielä tosta liikenteestä, kun mentiin sinne kauppaan ni kyllä se vieläkin pelottaa! Se on ihan niin hullua että. Vaikka moneen asiaan on tottunu, ja tuntuu että ollaan oltu täällä jo vaikka kuinka kauan, ni en tiiä tottuuko tohon... Kädet tiukasti nyrkissä ja hampaat irvessä jännittää, että pääsee ehjänä perille. Eniten toivon, ettei kukaan lapsista jäis koskaan alle. Sitä ei kestäis nähä. Liikenne on täällä yks iso kuolinsyy.
lllalla vaihdettiin syvällisiä ajatuksia parin huonekaverin kanssa. Oli antosaa!
Tänään aamulla lähdettiin aivan maalaisseudun keskelle kouluun. Oltiin taas opettajan roolissa. Jälleen ilman valmistautumisia. Parisenkymmentä oppilasta. Nuorin 2-3 vuotias tyttö. Aivan loisto tyyppi! :) Kahella lapsella oli kova koti-ikävä. Ankara opettaja ei antanu yhtään periksi. Paasas, että nyt selkä suoraks ja itkut pois, kerta täällä on nuorempiakin oppilaita ja niin reippaita! Kepistä vaan ojennukseen. Sitäkään en kyllä olis kestäny nähä, jos se ois alkanu piiskaamaan kovalla kädellä. Ei toteutunu mm. omassa koulussa opitut ja päntätyt kehityspsykologian periaatteet, joita pitäis työharjottelussa tarkastella.
Jatkan illalla.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Afrikkalaisten kanssa pärjää enkun suhteen mainiosti. Ymmärrys on täysin molemmin puolista. Sitä puhutaan niin hitaasti ja selvästi ku ikinä. Haetaan kiertoilmasuja, vastakohtia, selityksen selityksiä ja lopuks vielä ilmeitä ja eleitä. Jos alottaa kertomaan jotakin, ja sitten kesken tarinoinnin meinaa luovuttaa, kun menee liian vaikeeksi, niin ei auta. Loppuun vaan. Muuten jää hyvä juttu kuulematta, kentiäs :D Ne, kenellä on äidinkielenä englanti tai sitten kielitaito muuten hyvä on armottomia. Suurin piirtein alottaa ja huitasee kädellä, ainii etttette osaaa. Se on lannistavaa.
Mutta nyt! Uskallan kertoa, kerta äiti on varmaan nukkumassa ja tää kaikki on jo tapahtunutta. Huokase syvään vaan! :) Meillä on ollu, niinkö ootte varmaan edellisistä ymmärtänykkin, vähän uuden potkun puute. Nyt sitä saatiin. Emilia on niin kreisi, että! Juuri, niinkuin Pauliina ( viime vuoden vapaa-ajanohjaaja) kahta päivää ennen lähtöä sano, että me ollaan hyvä parivaljakko lähtemään, kun täydennetään toinen toisiamme... joissakin määrin. Minä koitan pidätellä ja Emppu.. juoksee aina kahta askelta edellä. Niin. Lähettiinpä tuossa illan päälle moottoripyörä ajelulle. Lieventävä asian haara, meillä oli turvallinen mies mukana! Muuten en ois lähteny. Vauhti oli päätä huimaavaa. Pelkäsin ettei koko päätä kohta enää oo. No joo, kerron loput kun tuun kotiin!
Mennään aamulla juttelemaan Karin kanssa, josko lähdettäisiinkin jo sovittua aikaisemmin Sansibarille.. Siellä on alkanut paljon uusia projekteja Unisefin kanssa yhteistyössä. Kihetois päästä sinne, missä työtä todella piisais. Täällä riittää nyt työntekijöitä tarpeeksi. Päästäis ehkä mm. vauvalaan!
Huomista kaikkea odottaen ja parasta toivoen
Hyvillä fiiliksillä nukkumaan
-Laura
voi vaan kuvitella millasta siel on, huhhuh! täällä alkaa kohta olla kesä, nyt vappuna nurmikot alko vihertämään ainaki täällä jklssä. Huomenna pääsen viikoks nauttimaan kesästä ihan oikeesti, italiaan. ja kesälomaankaan ei oo oikeesti enää kauan!!!:)
VastaaPoistaoikeesti ei edes voi kuvitella :D en ois voinu koskaan osata kuvitella mitä tää on. Pitää ite nähä ja kokea :) Mutta se kannattaa! Ainii, sulla on se matka sinne. voi nauti!!!!
VastaaPoistaNo huoh! sanoo äiti jolta kevät on imenyt kaikki mehut, ei oikeesti jaksa jos koko ajan huolehtii lapsista päiväkodissa, kotona ja joka maapallon kolkassa mutta koittakaa nyt siellä selvitä!
VastaaPoistaNo höhhöh! Loma tekee terää! Nyt me taas jaksetaan uusin voimin lähtä maanantaina uuteen viikkoon.
VastaaPoistaAi siellä on lomiakin? Tarkotin lähinnä itteeni että en jaksa ressata teiän hurjasteluista, pitäkää huoli silti itsestänne! Saitko muuten mun sähköpostin?
VastaaPoista