Viime hetkia

Ollaan jo muissa maisemissa, mutta pitaa viela vahan muistella vanhoja... Oon unohtanu kaikkea muuta paasatessa kertoa joitakin pikkujuttuja, mutta niita saattaa tulla, jos osaan ja muistan kertoa nain vahan jalkeen pain.
Me kaytiin viime perjantaina maalaismarkkinoilla, joka oli meille hiukan pettymys. Ei siella ollu mittaan ihmeellista ostettavaa. Aikalailla samaa torpottia mita muuallakin. Paaasiassa ruokaa. Poikettiinttiin kuitenkin kangaskaupoissa ja innostuttiin teettamaan ihan mekot ompelijalla! Kangas makso sen 4 euroa ja teettaminen 5 euroa per mekko. Etta minkaslaista kangasta haluisitte taalta? Koitin mulle suoduilla taiteilijanlahjoilla piirtaa vahan ajatusta paperille, mita toivoisin saavan.. mutta eipa menny ymmarrys perille. Ei sanoin eika kuvin, joten se niista mekoista.

Oli tosi tosi kuuuuma! Piti valissa istahtaa ja ostaa juotavaa. Pian meita tuli viihdyttamaan tammoonen mies. Se oli aivan..mm..omaa tsoukkia harrastava kakslahkeinen. Oli edellis yosta kertyny univelekaa (*), mista johtuen tama sai hanta ymmartavaa yleisoa. Poydan toisella puolella istuu sairaanhoitaja Karolina.

Kun lahdettiin tuk tukilla pois oltiin niin vasyneita etta naurettiin vaan koko matka. Mahat ja naama kipeina. Kova aaninen rakatys raikas ympari mantuja. Mina istuin edessa sen kuskin vieressa ja koitin saada piedettya jostaki kiinni etta pysyn mukana. Toivottavasti silla on viela kuulo tallella. Mutta oli onneks sillakin mukavaa! :)
Vaihdettiin osia. Huudeltiin jo valmiiks kaikille etta ollaan musungoja, ennen kun kerettiin sita niilta kuulla. Hi Hiii!! We are musungo!! Ja naurua paalle. jo o.

No sitten. Ennen pakkaamisia alettiiin jakamaan suomesta mukaan otettuja vaatteita ja leluja. Ei olla viety niita mihinkaan orpokotiin tai kouluihin, koska ollaan nyt tutustuttu niin paljon paikallisiin lapsiin ja nahty ketka niita oikeesti tarvii. Ei varmaan haitanne lahjoittajat? Ainakin nuo meidan jarjeston yllapitamat orpokodit saa ihan hyvin muilta vapaaehtosilta, etta ei nahty tarpeelliseksi...  Tuo ylla oleva kolmikko varsinkin on aivan rakas!  Ja alla oleva poika tuli sattumalta rannalla vastaan. Tosi raasylaisissa vaatteissa. Ei tienny miten pain ois ollu kun tajus, etta saa omaksi uuden paidan. Hymy oli levea ja askel kevyt. Hyppien ja juosten lahti kotia nayttamaan. Antajan ilo kuitenkin se suurin ilo... :)

Yhtena iltana viime viikolla oltiin meidan lahikahvilassa kattomassa paikallisten ja yhden masaipojan (Elian, toissa talolla) kanssa uutisia, kun Dar Es Salaamissa oli ollu autopommi, jossa 5 ihmista oli kuollu ja mukana useita loukkaantuneita. Me ollaan suht maaseudulla, etta ei nakyny meian elamassa mitenkaan muuten kun ruudun kautta.

Meidan suomen kielen sana kuuma olis ja on tosi kovassa kaytossa.... Ekana paivana, viela kun ei tiedetty ja millon sita hoki huomattavasti eniten, aiheutettiin suuren suurta hammenysta. Ihmiset katto vahan hitaasti ja Aaron, joka meian kanssa kulki koitti selittaa etta alkaa sanoko noin, mutta mepa vaan ei ymmarretty etta miks ihmeessa ei. Raukka oli ihan vaikeena ja nolona meian puolesta. Emppu heitti viela vetta myllyyn ku vahingossa, kielitaidottomuuden piikkiin mennee... Jalkeen pain vasta kuultiin etta se on taalla tosi ruma kirosana. O ou.

Oon palanu nyt jo kolme kertaa tosi pahasti. Nyt oli naaman vuoro. Se on jattelaikukas kun iho lohkeilee ja alta paljastuu vaaleanpunainen, possun varinen nahka. Ihmiset pahottelee ja pyytelee anteeks. Pole sana! Melkein ihmettelen jos en taalta ihosyopaa saa.

Haikein mielin jatimme Dar es Salaamin, Darin.