Leikittiin, laulettiin, piirettiin, pelleiltiin, uitiin, pelattiin, nukuttiin, keräiltiin simpukoita...kaikkea mahollista! Vaikka ei yhteistä kieltä niin koomin ollut, ni ei se meitä yhtään hidastanu. Sisaruksista vanhin osas vähän englantia. Sillä pärjättiin. Eikä sen väliä vaikka ei ois sitäkään ollu. Pelattiin mm. tervapataa ja "kuka pelkää pahaa sutta"... opeteltiin numerot 1-10 suomeks, enkuks ja swahiliks.
Nelisen tuntia ne meiän kanssa vietti. Jossain vaiheessa kuulu pienistä mahoista kurnintaa. Kävi sääliksi, kun nuorin työnsi sormia ja hiekkaa suuhun ja joi rannalta löytämänsä letkun avulla merestä vettä. Se on ihan tosi suolasta. Jaettiin meiän viimeset banaanit niille tasan ja annettiin purkat suuhun. Voi sitä onnen ja tyytyväisyyden määrää mikä niistä silmistä loisti. Annoin vielä koko loppu purkkapussin kotiin? mukaan, mistä ne oli myöskin tosi onnellisia.
Syli tuntu olevan myös tosi iso juttu joka välissä.
Pari tuntia paisto aurinkokin. Huomaamatta siinä lasten kanssa peuhatessa pääs aurinko puremaan rasvaamattoman ihon rikki. Siitä tässä ollaan nyt jo pari päivää kärsitty. Ei oo yhtään mukavaa. Kiristää, nipistää ja polttaaaa! Hekutaan aivan punasina. Yöt on tuskaisia, kun ei auttais kääntää kyljeltä toiselle. Selkä on nyt tosi pipi. Myös olkapäät ja otsa on arkoja. Lasten tarraamiset kiinni ei oo hellää.. ai ai ai. Vähän hirvittää molempien puolesta.
Lopulta uni maitto.
Löysin vihdoinki tän kutsun mun sähköpostista! Jes! Tosi kiva oikeesti lukee miten sulla menee. noi lapset muistaa teijjät varmasti loppuelämänsä ku ootte niin ihania:) tsemppiä kaikkeen!:)
VastaaPoistaNoniin, hyvä! :) Tervetuloa matkaan mukaan! ü ku ootte niin ihania.. no joo. taisipas mennä toisin päin (: kiitos tsempeistä!
VastaaPoista