Perille asti

Lontoossa meidän piti terminaalista lähteä maanalaisella (vaikka oli lakko- päästiin!) portille.

Suurella mielenkiinnolla odotettiin, että minkä näkösiä ihmisiä saadaan matkaseuraksi ja kuinka paljon. Yllätykseksi ei siellä ollutkaan kettää! Aurinko paisto ja väsymys oli jo kovaa...

Koneessa syötiin, kuunneltiin musiikkia, seurattiin monitoreista missä mennään, kirjoteltiin päiväkirjoja ja yheltätoista suljettiin silmät. Isossa koneessa oli tilaa vallata penkkejä, että sai pistää pitkäkseen.

Neljältä aamulla Emppu potki hereille LAURA RUOKAAA!! äkkiä silmät auki, saat ehkä vielä ruokaa! Ja onneks jaksoin pitää, että saatiin sen aamun kahvit! :D Sitten alkoi vilkuilu alas, nähtäiskö jo uutta "kotimaata".

Slummialueet näky ylös asti. Ensin näky isoja hienoja rakennuksia ja yhtäkkiä vaihtu taas hökkeleiksi!

Paljon puhuttu Afrikan tulvahdus tuli todellakin vastaan kun poistuttiin koneesta kentälle. Se oli voimakas! Hyvin ilmastoidusta, kylmästä koneesta kasvihuoneeseen!! Väsyneenä ja jo siinä vaiheessa kuumuudesta nuutuneena piti alkaa täyttelemään viisumihakemuksia. Sanakirjan lehdet lenteli, kun melkein jokanen sana piti erikseen hakea.. Paniikki iski, kun muut matkalaiset siirty jo seuraavaan pisteeseen. Ystävällinen miesvirkailija huomas hädän ja täytti melkein kaiken ite. Jotakin kysy ja kun huomas ettei raukat ymmärrä nyökkäs päätä ja jatko kirjottamista. Viimein tiskille ja sormenjäljet varmaan talteen Tansanian arkistoihin.

Ulkona vastassa oli oranssiin Art In Tanzania paitaan pukeutunut iloinen mies kyltti kädessä. Voi sitä helpotusta!

Forecaata luvattu sääkin alkoi melko pian.. Sadekausi siis menossa.

Matkalla oli paljon PALJON ihmeteltävää ja näkemistä. Kaikki oli uutta ja JÄNNÄÄ! Liikenne siinä vaiheessa ehkä eniten! Hullupäänä minäkin sain vanhastatottumuksesta ( :D) polkea jalkaa lattiaan, kun autot, pyörät, ihmiset, lehtiä ja tupakkaa myyvät kauppiaat, lapset, bussit, lehmät...kulki omia reittejä. Miten tykkäs. Ei mitään puhetta mistään liikennesäännöistä! Kun mittari näytti 60 km/h alko ottaa mahasta! Tä? Merkki muille tiellä oleville ohituksesta on pitkä TÖÖÖÖÖT. Ja se kuuluu! Ohitukset tehään ojien penkkoja raapaten tai vastaan tulevien kaistalla, huolimatta tuleeko autoja tai onko ojissa hengittäviä otuksia. Kaiken lisäks pitää väistää tiessä olevia ISOJA kuoppia ja mökykkyjä. Ja tämän kaiken toteuttaa suht samallalailla miljoona muutakin! Mitähän mun liikennekäyttäytyminen on tämän pari kuukautisen jälkeen?! Hesan liikenne tunnu enää missään!

Autossa ei uskallettu kysyä minne me edes ollaan menossa, kun ei muistettu yhtä oleellista (helppoa) sanaa.. Mutta ei siis päästykään nukkumaan hotelliin, niinkö meille oli etukäteen luvattu. Tultiin siis suoraan tänne meidän talolle. Kentällä se oranssipaitanen mies sano et nyt mennään kotiin, mutta eläteltiin silti vielä toiveita muhkeesta sängystä ja lämpimästä suihkusta.. Pihalla vastassa oli kymmeniä pieniä mustia juoksevia lapsukaisia. Iloinen virne päällä :) Vastaanotto oli mahtava! Heloou, welcome (Karibuu -swahiliksi)! Vietiin painavat laukut meidän huoneeseen. Kuuden hengen huone. Ollaan kaikki suomalaisia. Tosi mukavia tyttöjä! Tämä meidän pihasta. Edessä näkyvä maja on meidän free time paikka. Biljardi pöytä, penkkejä ja sohvia. Baari ja ruokailu pöydät. Aamupala ja Lunch nautitaan siellä.

Welcome to our room!

Saman tien lähdettiin kiertämään ympäristöä. Ostettiin mm. sim kortit ja tehtiin tuttavuutta "henkivartijan" kanssa. Silmäpussit?!

Jos ymmärsin oikein, tämän Josen työ on puutarhan hoito. Kehuskeli omia taitojaan pensaitten leikkauksessa. Lupas opettaa..

Minä hullu annoin kaikki rahat tämän kätösiin ja näytin omat taidot. Ja kun pyysin takasin rahoja en miettiny yhtään mitä sanoisin, kun automatic tuli I am.. ja ojensin käden :D Pääasia oli saada kaikki itelle. Ja tässä meidän toinen holhooja, joka piti melkein koko päivän meistä huolta. Aaron.

Täältä ostetaan meidän lähiruokaa.. Haju oli toisinaan pistävä, kun paikoittain löyty isoja kasoja mädäntyneistä hedelmistä ja kasviksista..

Käytiin myös paikallisessa ostoskeskuksessa, joka oli aika saman näkönen ko vaikka Suomessaki. Mentiin johonkin pikaruokapaikkaan ja tilasin 5 chikens and sprite. Kuvasta päättelin, että ne vois olla aika samanlaisia ku mäkkärin kanaset, mutta ei tosiaankaan. Ne oli isoja broilerinkoipia jossa oli samanlainen kuorrute päällä ku chiken McDonalssissa. öhhööh. En oo broilerinkoipien ystävä. Mitä teeen? "Kaikki pitää syödä, afrikan lapset näkee nälkää.." Ei auttanu ku pistää koipi suuhun ja ajatella mukavia. Vaikka jäätelöä. Sitten koitin selittää Aaronille kahden broilerin selvittämisen jälkeen, että olen täysi! I`m full! I don`t want to eat more.. Aaron jatko syöntiä ja otti loput laatikkoon ja laitto reppuun. Jes. Yksi afrikkalainen ruokittu ehkä loppupäiväksi! No problem!

Kello näytti vasta kahta, kun kierros näytti aina vaan jatkuvan ja me oltiin kaukana our housesta. Ehkä 30 km. Millon me päästää nukkumaan? Koitettiin kaikin mahollisin ilmauksin kertoa että meitä väsyttää ja unet jo houkuttelis. Aaron tyytyväisenä nyökkäs ja sano I undestand but ... ja näytti että käydäänpäs vielä täällä ja täälllläää.. äääh. Kuuma, väsyttää, pitää jaksaa kääntää, huolehtia rahasta ja että pysyy Aaronin lähettyvillä, häly ja meteli, täytyis näyttää iloiselta, vastata kaikille vastaantulijoille,... Oltiin pitkän putiikkimaja tien päässä. Seuraavaks oli joka myyjän kanssa käytävä vääntö tinkimisistä ja siitä, että astutaanko koko kauppaan vai ei. Älämölö nousi samantien jos ystvälläisestikin hymyiltiin ja sanottiin No Thanks! Ostajista käydään kovaa kilpailua. Kateus nousee jos viereiseltä myyjältä osti ja seurvaalle ei mene edes katsomaan. Viimenen tippa oli, kun tinkasin kaksi maalausta ison summan alaspäin. Emppu alko selailemaan myös kuvia ja mallailtiin kuvien yhteen sopivuutta aika kauankin.. kuviteltiin että ne sais samalla hinnalla mitä sain omat. Kuvia oli monessa kasassa eikä tosiaan tullu pieneen mieleenkään, että siinä oli eri taiteilijoiden tuotoksia. Sitten kun emppu avas rahapussin ja tarjos samaa määrää rahaa, kun mitä ite olin antanu alko mieletön show. Itse taitelija paasas eri tekniikoista ja siitä kuinka hänen tuotokset on enemmän rahaa ja aikaa vievää jne... Minä nyökkäsin ja yritin kaksin käsin vääntää ja kääntää hintaa alas. Tavotteena 40 dollaria tiputtaa pois.

Tarina jatkuu.. nyt rannalle!