Fiiliksiä

Pimeys tulee täällä aivan salamana. Kuudelta vielä paistaa aurinko ja puoli seittemältä on pillkopimiää. Aikaeroa ei laisinkaan! Seiskalta me syödään aina yhdessä kaikki järjestön työntekijät. On ollu hyvää ruokaa. Tosi mausteista! Ananas aivan älyttömän hyvää!
Eilen illalla sitten kun kaikki oli vihdoin valmista, että enää suihku ja NUKKUMAAN. Niiin. Avasin hanan, josta tuli tipoittain kylmää vettä. Hain kaikki pullot mitä koko huoneesta löytyy ja laitoin raanan alle. Meni varmaan parikymmentä minuuttia että sain litran kasaan ja ajattelin, että säästän aikaa ja laitan shampoot päähän. Kunnes sitten loppu viimestenkin tippojen tuleminen. Siinä vaiheessa ei hirveesti enää haitannu että se kallisarvonen litra oli kylmää. Totuttautuminen Afrikka elämään alko heti. Luulot pois.

Tänään me ollaan vaan oltu ja suunniteltu tulevaa eri "pomojen" kanssa. Käyty rannalla ja luettu kirjaa. Pelätty ettei laisinkaan rusketuta, mutta niin vaan paljo naama ja olkapäät. Oon myös oppinu olla pelkäämättä pieniä valkosia rapuja, mitä on tuolla rannalla tiheänään, sekä ehkä vähän pelko koiria kohtaan lieventyny ja oon jätterohkea puhumaan enklantia! Se on iso saavutus. Afrikkalaisten kanssa on helppo puhua, mutta meidän team leader, jonka kanssa pitäis neuvotella esim. kaikki työpäivät on kotoisin jenkeistä.. ma en ymmarra hanta eika han minua. Tosi usein vaan toivois, että sais sanoa saman ruotsiksi.. 

Huomenna meillä on eka päivä orpokodissa! Sitä odotetaan! Alotan täällä myös Unisef projektin. Oisin saanu lähteä tekemään Hiv/Aids juttuja, mutta en uskalla tällä kielipäälllä. Olisin siellä yksin tiedottelemassa. Tänään on myös otettu selvää paikallisista sairaaloista oisko mahdollisuutta päästä niihin..

Täällä on mahtavaa, huippua, siistiä!! Monesti ollaan harmiteltu, kun ei voida tätä kaikkea mitenkän teille näyttää ja kertoa! Hajut, äänet, kaikki mitä me nähään ympärillä ja mitä ollaan koettu... Auringonlasku ja lapset vie sanattomaksi.