SANSIBAR!

Hejssaan! Taalla ollaan, Sansibarilla!! 

Me ollaan oltu nyt tasan kuukausi Afrikan mantereella! Aivan alytonta, koska aika on menny tosi kovaa vauhtia..ei voi kasittaa. Vaikka eka viikko ja ehka tokakin tuntu melko pitkilta. 

Meilla ei oo nettia talolla, joten joudumme kayttamaan nettikahvilan koneita. Ei raaskita aivan joka paiva tulla, jotenkas taman kahden viikon ajan meista kuuluu vahan harvemmin..

Sunnuntai aamuna herattiin 5.30 pakkaamaan viimesia tavaroita. Nautimme Daresin lahes taydellisesta hiljaisuudesta! Tuntu, etta koko maa nukku. Meilla oli jaakaapissa vaikka kuinka paljon viela jogurttia ja me todella toivottiin, etta joku tulis viela avaamaan meille keittion, jotta saatais herkutella kaikki hamstratut herkut. Taalla me ei saada ihan mitaan maitotuotteita. Ei siis koko maasta, saatika taalta saarelta! Taalla ei ole edes mitaan markettia tai kauppaa! Pienia puutiikkeja vain. Me ollaan aivan ihmeissamme, etta mista nama ihmiset saa syotavaa. Ostaako ne vain hedelmia, lihaa ja leipaa. Hmh hmh. 

Taxi tuli hakemaan meita seitteman aikoihin ja ajeltiin tunteroinen satamaan. Oli hassua istua autossa! Matkalla mm. pelkasin ja kelasin hetken, etta tulikohan mulla muuten passi ja keltakuumetodistus mukkaan, voi ei! Vahan aikaa oli kurkkua kuristava tunne, mita maa teen nyt ja mika ois jarkevinta...Huom, aiti! En oo viela soittanu mistaan vastaavanlaisista oikuista ja ansoista... Tosin edessa viela reilu kuukausi, ettaa... Mutta huokaus, oli ne! Toisen kerran sain huokasta, kun saatiin tietaa, etta meidan lauttalippuun kuuluu aamiainen. Ei siis vielakaan ole yhtaan kahvitonta paivaa ollut! Ja ah, se oli hyvaa! Hyvan sivumaun anto varmaan jo kovaa kolottava hammas.

  Perilla satamassa meita odotti paljon miehia, jotka vaikutti nakevansa ensi kertaa taman varisia ihmisia. Ne tarras jopa meidan liikkuvasta kaarasta kiinni! 

Laiva matka oli fantastinen! Merta, merta ja merta! Ja aurinko. 

Kylla nautin. Eika ollu kuuma. Hiukset vaan hulmus tuulen mukana. Pari tuntia seisoin laivan kannella ja annoin paan nollata. 

Viereen oli tullu jossain vaiheessa yks mies joka alko selittaa, en ihan kaikkea ymmartany... Sanoin, mita meille ollaan taalla monesti sanottu ja mita ollaan sitten itekin ruvettu kayttamaan, etta I am baby girl. Sorry. Kohta ohitettiin pieni kalamiesten paatti, josta ahkerasti vilkutettiin meille. Tottahankai vilkutin takasin. Samainen mies tuhahti ja arsyyntyi Hei, What. You are baby girl. Et sit kans vilkuta mihinkaan suuntaan.

Sitten alettiinkin jo lahestya meidan uutta kotia. Nakyma ei ollu hassumpi.

Selvittiin taas lapi kaikkien viisumitarkastusten ja varsinkin niitten tayttamisten. Kysyttiin kylla apua yhelta valkoihoselta miehelta, jolla selvasti oli aidinkielena englanti. Siina hakemuksessa oli pitkia, vaikeita, outoja sanoja. Vaikka taytettava kohta ei ois ollu sen monimutkasempi, mutta ensin piti tietaa mita siina kysytaan.. Mies vahan naurahti ja katto passista,etta no kylla te varmaan suomalaisia ootta ja jatko matkaa! 

Jalleen ystavallinen miesvirkailija naki meidan tuskastumisen ja ajatteli varmasti, etta tuosta ei kylla tule mittan, pelastanpa tytot hadasta ja taytti meidan puolesta loput. Sama homma ku viimeks. Mentiin luukulta luukulle ja vakuuteltiin, etta meita ollaan kylla tuolla porttien toisella puolella kyltin kanssa vastassa, vaikka ei tiedetakaan minne mennaan ja missa me taalla toissa ollaan... Onneks nain oliki. Koska meilla oli mukana vaan teamleadereitten numerot, mutta empun afrikan puhelimesta oli loppunu crediitti. Eli ei oltais voitu mihkaan soittaa. 

Oi mika vastaanotto! Aivan toisenlainen mita Darissa. Meidan majapaikka on suloinen. Lamminhenkinen. Samaten ihmiset. Mutta se johtuu varmaan siita, etta taalla on niin paljon vahemman tata porukkaa. Ollaan ainoot suomalaiset. Huonekaverit puhuu vain enkkua. 

Tan saaren ydin muistuttaa jotakin Keski-Euroopan kaupunkia. Pienia viehattavia kujia ja kauppoja. Vahan turisti paikka. Jos oisin kirjottanu tata sunnuntai iltana, olisin hehkuttanu paljon enemman. Mutta nyt nautitaan siita, ettei erotuta niin paljon massasta. Kun taalta lahdetaan Moshiin ja Masai-maahan ollaan me taas niin naky komia. Siella harvoin kay valkoihosia. 

Pikku hiljaa tajuttiin, etta meidan varaama matka snorklaamaan on heti jo tanaan! Siis silloin sunnuntaina. Voi oi! Meilla oli niin kertakaikkiaan mukavata ja JANNAA!! 

Meille tuotiin testattavaks rapyloita ja sitten vaan hypattiin veneeseen. Viela aavistamatta mistaan mittaan. Ihmeteltiin sita kaikkea kauneutta ja veden varia ja kirkkautta! Saatettiin naha tosi syvalle pohjaan! Ja aurinko vielakin vaan jaksoi paistaa. Oltiin yhta hymya!

Meilla oli mukana itsemme, uikkarit, rapylat, snorkkelit ja nama evaat.

Snorklattiin ja valissa syotiin. Se oli tosi ihmeellista, kaikki mita naki Intian valtameren pohjasta. Omin silmin. En taaskaan osaa kertoa siita. Suosittelen lampimasti joskus testaamaan, jos siihen tulee turkoosissa vedessa mahollisuus!! 

Sitten ajettiin taman sillan aareen ja noustiin saareen. Oltiin taas yhta kysymysmerkkia mita seuraavaks tapahtuu.

Kunnes!

Nahtiin ihan hirmu paljon kilpikonnia!!!!!!!!!! Ei voi olla totta!! Huh huh huh. Vaan onneks ne on hitaita liikkeissaan! En tiia minne pain olisin sannanny, jos... Niihin piti koskea. Niita piti silittaa. Niita piti syottaa. Ja viela. Semmoinen pieni piti ottaa syliin!! Mina! 
Te, jotka ette viela tienny, niin varmaan nyt arvaatte etta en ihan kauheen elainrakas ihminen oo. Pelekaan suurin piirtein kaikkea pikkurillin kyntta isompaa, mika liikkuu.

Ehka vahan karaistun tan matkan aikana. On se ihan siistia nyt jalkeen pain, kun tuostakin se pari paivaa on vierahtanyt, etta oon omilla pikku katosilla pitany tuommosta ison jorkaleen poikasta. Ehka aika kultaa muistot.

Paiva oli tapahtumarikas ja mahtava.

Hyvin ollaan tanne asetuttu.
Meilla on meri melkein koko ajan nakopiirissa.
Taalla on 99 % muslimeja. Naiset kaapu paalla ja monilla nakyy vaan silmat.
Kaupustelijat on taalla yhta takiaisia kuin Darissa.
Ilta-auringon laskeminen on maailman kauneinta! Se laskee mereen ja siita olis helppo ottaa vaihe vaiheelta kuva.
Kuuden aikaan keskiaukiolla avautuu night market, jossa on iso maara kokkaajia. Voidaan valita suht halvalla mita syodaan. Ja hyvaa on. Siina on oma viehtays, kun ihmiset kokoontuu syomaan. Roihuja ympariinsa ja meri kohisee.

Mutta nyt vaihtelun vuoksi lahdetaan etsimaan mihin ravintolaan mennaan syomaan. Kuulemiin!

Ps. Mulla olis ollu muutama tosi hieno kuva laittaa tanne, mutta en ymmarra miks ei varit pysy paikallaan eika muutenkaa ole oikein oikian nakosia.. Pitaa ens kerralla yrittaa laittaa niita viela perasta. Vaikka nyt tuntuu, etta kuvatkaan ei kerro sita sataa sanaa. Mutta onneksi nyt edes noi!