Me ollaan oltu nyt ahkerasti opettajina Primary Schoolissa. Lausuttu yhteen ääneen aakkosia kummastaki suunnasta ja mietitty sanoja, jotka alkaa K, L, C, T,...kirjaimilla. Harjoteltu yhteenlaskuja ja laulettu head, shoulder, knees, toes...
Opettaja on huumori tyyppi. Läppä lentää ja matala, syvältä mahanpohjasta lähtevä hohotus kaikuu luokassa. Kaiketi se on niin syvällä kulttuurissa, että kuitenkin saa joka päivä pelätä että keppi heiluu. Itekin monesti säikähtää yhtäkkistä kolautusta pulpetteihin.
Eilen, kun käveltiin töihin, nähtiin ohi mennen Secondary Schoolin aamu rituaaleja. Oppilaat juoksi koulupuvut yllä ensin määrättyä lenkkiä. Maaliin päästyään kaikki siirty siistiin riviin. Opettaja edessä ja yksitellen muutama askel eteen päin ja MÄISKIS takapuolelle. Osa sai sormille. En tiiä mistä se johtu, että lyömiset oli erilaisia, mutta kauhusta kankeina juututtiin paikalleen. Tuntu ihan älyttömän pahalta. Ehkä ton jälkeen vielä enemmän tuolla omassakin koulussa ollu valppaana. Väliin vaan ei sais mennä, jos...
Kuvat ei nyt oikein taas luonnistunut oikeaan järjestykseen. Älkää antako haitata.
Hän on se opettaja.
Meidän luokkahuone.
Värikynien ihmettelyä. En tiiä millon viimeks saanu värikyniä käyttää koulussa. Ilmeisesti ei vähään aikaan.
Koulun nuorin opiskelija. Aivan herttanen!
Välitunti riehumista.
Hänellä on koulunkäyntiavustajan tyyppinen homma. "Äitihahmo".
Aamujumppaa.
Koulupäivän jälkeen me, siis kaikki opettajat lähdemme viemään oppilaita "kotiin". Kierrellään slummissa ja lapset yksitellen jättäytyy pois. Ihan tosi pahan hajun ja roskaisen ympäristön keskelle. Tuntu älyttömältä ajatella, että nyt kaikilla lapsosilla alkaa vapaa-aika. Koti-ilta tai mitä nyt..
Vaikka tosiaankin Suomessa valmistauduttiin, että lähdetään kehitysmaahan ja että nähdään vaikka ja mitä ja niin edelleen.. Niin silti tämä on ottanut toisinaan koville. Tuntuu nololta kertoa, mutta ollaan oltu nyt perjantai ja lauantai päivät tosi siisteillä rannoilla. Hotelli alueilla. Nautittu puhtaudesta, hyvästä palvelusta, hyvästä ruuasta, hiljaisuudesta,....
....hymyssä suin jatkoimme päivää!
Meillä ei toimi talolla nyt netti, ja sähkötkin pätkii. Voi olla, että Afrikkalaiseen tapaan "kaikki ajallaan"... korjaamisella ei välttämättä ole kiire. En tiedä millon meistä kuulette ehkä seuraavan kerran.. Nyt Karin, pomon luona käymässä..
VastaaPoistaToivotaan ettei kovin pitkää katkoa tule, teille siitä tietysti saattaa olla muutakin harmia, mutta täällä mieluusti edelleen lueskeltaisiin näitä tarinoita!
VastaaPoistaVoi kauhee jos ne lyö niitä lapsia! Oon aatellu, että ku järjestön kautta menee, ei semmosta piä nähä.. Ja tuntuu, että se on nii kauheeta, että vaikee kestää! Ja LAura niin hyvä että muistatte tehä silleen ku itestä tuntuu! Siis hyvä että menitte sinne hotellialueelle!:) Ku ei siinä oo mitään järkeä, että kuluttaa ittensä loppuun... Ikävä!<3
VastaaPoistaToisinaan pitää ajatella omaa parasta eli hyvä kun menitte sinne hotellille lomailemaan, varmasti sai taas voimia rankkaan arkeen! Toivottavasti vaatteet ja lelut on löytäny uudet omistajat!:)) Voimia sinne. Oot mielessä,.
VastaaPoistaEi silla taia olla ihmeemmin valia, etta meneeko jarjeston kautta vai ei.. Kun se on syvalla kulttuurissa. Ootte tekin monesti mielessa! :)
VastaaPoista