torstai 14. kesäkuuta 2012

Safari

Tästä päivästä ei hullummin ole poristavaa. Kuvat kertovat... Oltiin siis Ngorongoron kraatereilla. Näkymät oli aivan huikeat! Eläin saldo oli myös ihan mukiin menevä. Nyt ne on ihan omin silmin bongattu. Vieläpä aivan vapaalla jalalla. Toisinaan piti haukkoa henkeä ja hieraista silmiä. Voiko tämä tosiaan olla totta!
:)
Apinapesue toivotti meidät tervetulleeksi villin luonnon helmoihin.

Seeproja oli aivan mielettömästi!








Tässä ehkä se päivän kohokohta! Eläinten kuningas LEIJONA!
Kuumuudesta kankeena röhnötti yhden safariauton alla. Kiusaus oli edes vähän hipaista, mutta......lähellä on oltu! Vaivaisen metrin päässä!



Norsu oli myös yllättäjä. Voiko se olla really noin iso! Aivan jäätävä möhkäle! Ei paljon mahtais jos alle jäis.


Meidän kuski joka piti jäisesti silmällä, että joka raaja pysyy ikkunoista sisäpuolella. Heitti hyvää läysää mitä ihmeemmistä jutuista. Tuli käytyä läpi ihmis-ja eläinkunnan kiemurat ja ihmeet.



Loppu kaahailut otti mahasta ja sydämestä ja jaloista ja päästä ja kävi korkeenpaikankammon ja pelon päälle ja laitto hengen salpaamaan ja.
Se on vissiin ihan sama missä sitä ajetaan ja minkälaisissa olosuhteissa. Kaasujalka on terästä! Miehisyydenmitta kuin alas sen uskaltaa laskea. Huh. Ohi on. Kun kuski näki valkoset rystyset ja kauhusta sekaisen irvistyksen, hiljensi samantien vauhtia jyrkässä ylämäessä. Ei kääk. Ensimmäinen ajatus, että ihan sama mitä teet mutta et varmasti parkkeeraa tähän! Eikä se jääny pelkäks ajatukseks. Varmaan äänestäkin arvas, että suurin ja hartain toive on päästä tämä äkkiä ylös. No stop! NO STOP! Eikö ikkuna taas auki ja muutama kuva..
Vaan jos äiti nyt näkis taas missä sitä ollaan.......................Tie oli ahdas, mutta ei mittään ongelmaa esimerkiks ohittaa auto taaaai... Ei huhhuh. Kohta me ollaan vauhdilla kierimässä tän kopperon kanssa tota mäkeä alas. Ja sitä ois riittäny se puoli kilometriä.
Kuski pisti puntit tutisemaan entisestään, ko kerto että jokaisen safari päivän jälkeen on kiitollinen, että kaikki meni hyvin eikä kukaan oo vielä menettäny henkeään hänen kyydissä. Kysyttiin onko tästä sitten joku tippunu autollaan alas? Jees! Of course!
Mitä! Ja me ollaan täällä. Tuo on niinkö ihan itsestään selvyys, tottakai on pudonnu. Kivivyöryn mukana. Nooonii.
Ja taas suomeks puitiin suut vaahdoten, että vaan ei varmasti Suomessa laitettas turistiryhmiä ajamaan tämmösistä mutkista!
 Voi kiitos, että kuulin sen vasta siinä kohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti